Tänä aamuna rukoillessani enkeli tuli ja vei minut Kiirastuleen. Olimme yhdessä monien sielujen keskellä lohduttamassa heitä, kun yhtäkkiä enkeli sanoi: ”Tule, näytän sinulle jotain. Menemme käymään ystäväsi luona.”
Sanoin: ”Oi, ihmettelen, kenen luona menemme käymään?”
Saavuimme paikkaan, jonka aluksi luulin olevan jossain Kiirastuleen sisällä. Yhtäkkiä huomasimme seisovamme talon edessä sen sisäänkäynnillä. Ovi oli auki ja näin Veroniquen sisällä.
Iloissani sanoin enkelille: ”Oi hyvä GMO, tuo on ystäväni Veronique. Tuo on hänen talonsa.”
Seisoessani etuovella katsoin ympärilleni ulos, ja siellä oli täynnä ihmisiä, joita en tuntenut.
Hämmästyneenä kysyin näiltä ihmisiltä: ”Keitä te olette?”
”Etsimme apua. Olemme tältä alueelta”, he vastasivat.
Sanoin heille: ”Oi, olen iloinen, ettette tule vain minun talooni, vaan tulette myös Veroniquen taloon.”
Enkeli hymyili ja sanoi: ”Kyllä, he etsivät apua. Heitä on niin paljon.”
Veronique seisoi ovella puhumassa heille. Hän ei kutsunut heitä sisään.
Enkeli sanoi: ”He etsivät hänen apuaan rukoukseen.”
Nämä sielut ovat alueelta, jossa Veronique asuu. He etsivät hänen apuaan ja tulevat rukoilemaan hänen talossaan säännöllisesti toimitettaviin rukouksiin, koska he hyötyvät niistä. Joukossa oli sekä miehiä että naisia, eivätkä he näyttäneet kovin vanhoilta.
He olivat hyvin sitkeitä ja yrittivät päästä sisälle hänen taloonsa, mutta jostain syystä Veronique ei kutsunut heitä sisään. Jotkut heistä kuitenkin onnistuivat pääsemään sisälle, kun taas toiset jäivät ulkopuolelle.
Enkeli näytti minulle, että sieluja on kaikkialla ja he etsivät apuamme. Meidän tulisi muistaa rukoilla kaikkien niiden pyhien sielujen puolesta, jotka kerran asuivat naapuruudessamme ja ovat sittemmin kuolleet.
Meidän tulisi erityisesti muistaa heidät tulevana marraskuuna.