Rakkaat kansani:
Siunaan teidät, siunaan teidät rakkaudellani, armollani ja samanaikaisesti oikeudeni kautta.
MAAILMA TEE RISTIÄNI RASKAAMMAKSI JOKA KERTA, TUO RISTI JOTA JATKAN KANTAMASSA JOKAISEN TEIDÄN VUOKSI.
TULEN ETSIMÄÄN NIITÄ JOTKA HALUAVAT AUTTAA MINUA,
NIITÄ JOTKA HALUAVAT KANTAA RISTIÄNI MINUN PUOLESTANI…
Tulen kansalleni, uskollisille, jotka sitoutuvat “Henkeen ja Totuuteen,” eivät taipua koettelemuksiin eikä veljiänne tai sisarienne edessä kun he eivät ymmärrä teidät…
Tulen uudelleen kutsumaan teitä ristiäni kanssa, joka on kuormittunut ihmisen päivittäisillä synteillään…
Tulen jälleen, tulen kutsumaan teidät vielä kerran…
Luette kutsujani eikä ymmärrä niitä, jatkatte käyttäytymistä kuin lapsia, ette halua nousta minun luokseni. Te esittelette itsenne jäljitellen Minun Askelteni, Tekojeni ja Työnsäni, mutta noudattate ei Opetuksiani eikä Ohjeistani ja jatkatte hajaantuneina Minun Totuudeni ja maailmallisen välillä.
KUINKA MONTA KERTAA EN VIELÄ KUTSU TEIDÄT? KUINKA MONIN SANOIN EN VIELÄ KUTSUA TEIDÄT?
TÄÄLTÄ RISTIÄNNI, JOKA JATKAA OLEVAN LÄSNÄ JOKAISESSA HETKESSÄ, KUTSUEN TEITÄ ELÄMÄÄN KUTSUJANI “HENKEEN JA TOTUUTEEN”.
Niin monta jotka kutsuvat itsensä seuraajiani, he haluaisivat vetää minua puoleensa ylimääräisillä sanoilla, joita ei synny sydämestä; he unohtavat että etsin sielun syvyyksiä.
TÄÄLTÄ TEIDÄN EDESSÄNI, RISTIÄNNI, PYYDÄN TEITÄ RAKASTAMAAN TOISIAAN, TAISTELLA ITSENNE VASTAAN, ITSEKKYYDEN VASTAAN JOKA AIHEUTTAA MINULLE NIIN PALJON KIPUA.
VIHTAHDUS JATKUVASTI VAELTAA TEIDÄN PERÄSSANNE JA EDELLEEN ANTATTE ITSENNE PAKATA HÄNELLE.
Kruununi piikkejä repää silmäni, joka ei lopu näkemästä teitä, rakastamasta teitä, siunaamasta teitä, etsimästä teidät… Niin monta Kutsuja ja edelleen jatkatte kuin olisitte pikkulapsia!
Tässä hetkessä kansani on oltava vahva, se on kasvanut. Kansani on oltava yhtenäinen; niin minä kerään ne jotka ovat omiani kaikista maailman nurkkauksista muodostaen yhden rakkauden pataljoonan. Te voitte olla asiantuntijoita niin monessa ihmisen asiassa, mutta jos ette ole rakkaan asiantuntijoita, te ei koskaan pysty olemaan täysin minun omiani.
MINULLA ON NIINPÄ MONIA RAKKAUDEN OPETUKSIA KANSALLENI, JOITA MINÄ ANNAN VÄHITELLEN.
ETTE TIEDÄ PALJOA, LAPSETTENI, PALJOA LUOMISTANI, ETTE TIEDÄ PALJOA ITSEÄNNE, MUTTA TE OLETTE EDELLEEN VALMIITA VAIKKA LÖYDÄTTE ITSENNE TÄTÄ HETKEN LOPPUPUOLELLA.
Merkit eivät lopu, mutta te ette niitä havaitse. Minun sanaani ei pääty, se ei koskaan kuluutunee muttei sinulle ole enempää kuin ohimenevä sana…
Maapallo on väsynyt ihmisen kapinasta ja sydämeni särkyy siitä…
MINÄ OLEN ANNANUT TEILLE NIINPÄ PALJOA JA EDELLEEN ETTE VASTANNE MINUN KUTSUUNI!
Tulen sielujen perään, niiden perään joiden takia minä anoin itseni…
Tulen uskollisten sielujen perään, niiden perään jotka rakastavat minut todella…
SUURI TAISTELU PAHAA VASTAAN ALKAA, PETKUTTAJA LÄHESTYY JA TÄSSÄ HENKISESSÄ
TILASSA JOSSA IHMISKUNTA ON, ETTE TUNNE HÄNTÄ JA TE OLLETTE HUIJATTUJA.
Kuinka sydämeni särkyy siitä! Niin monta kutsuja minun osani ja Äitini osani ja edelleen te ollette huijattuja!
Maapallo, väsynyt synnistä, järisee paikasta toiseen. Tulivuorten savu nousee ja aiheuttaa tuhoa.
Suuri vallankumous syntyy nopeasti, ja kuinka monta viatonta kaatuu kovan käden alle niillä jotka eivät ole armollisia! KUINKA MINÄ SÄRKYÄN SIESTÄ, KUINKA MINÄ KIPEÄÄN SIESTÄ!
Te väittelette ja kiistelte kyseisissä hetkissä niin tärkeitä ihmiskunnalle, Minun kutsujani totuudesta. Voinko minulla olla useita sieluja käytettävänni kutsua teitä? Ja ette kysy, kun putoatte synnistä kaikista syntiä rakkauden naapuriin vastaan.
MINÄ KUTSUUN TEIDÄT TÄSSÄ HETKESSÄ OLEMAAN ARMAHDUKSEN, HYVÄNTEKEVÄISYYDEN JA RAKKAUKSEN; SUBLIMOITU ITSENNE NOUSEVAT MINULLE LAPSIANI; MINÄ KUTSUN TEIDÄT KUNNIOITTAMAAN ITSEÄÄNNI LAPSIANI, SILLÄ SITEN, SITEN TUNNEN ITSENI KUNNIOITUNA JA RAKASTETUKSI TEIDÄN KAUTTA.
Kipu lähestyy koko ihmiskuntaa. Vihollinen tulee voimakkaalla aseellaan: jakautumisella, ja jos lapsiani eivät ole vahvistuneita ja omistavat koeteltua ja pilkkamatonta uskoa, putoatte hänen otteeseensa.
TÄÄLTÄ, RISTINILTÄNI, NÄEN TEIDÄT RAKKAUDELLA JA KIPUUN.
Kädeni nauloista lävistettyjä tarjoan ne teille… Jalkani väsyneitä ja kipeää tarjoan ne teille… Haavattuni sivu vuodattaa verta teidän takia.
Kruununi piikeistä tarjoan sen teille…
Olkapääteni haavoittunut tästä Rististä, tarjoan sen teille…
Jumala itsensä ripustuu tähän Ristiin murtuneena ja masentuneena kaikesta lapsiani syntiä, syntejä jotka eivät puutu tämän hetken vaan runsaat tässä maailmassa ihmiskunnalla joka on unohtanut minua, hylkää minut ilman ajattelua, unohtaa minuun eikä tunnista.
Lapsiani heikkous on niin suuri että heidän oma ihmisyytensä taipuu heidät. Kuinka paljon kärsin Ristiniltäni, kuinka kipu teidän takia!
OLEN KULKENUT USEITA KERTOJA JOKAISEN EDESSÄNNE PYYDELLEN TEITÄ AUTTAMAAN MINUA…
JA TE KÄÄNTÄTTE SELKÄÄNNI MINUUN…
Suuri kipu lähestyy maata, koko ihmiskunnalle ja sitten valittuaan kutsuut minua Isäksi. Minä syökän laimeat ulos.
TULEN TOISESSA TULEESSANI KERÄÄMÄÄN JYVÄSTÄ: KANSA, LAUMA, USKOLLISET… MUTTA ENSIN TEIDÄT KOETELLAAN.
Tulen asettamaan teidät omaan tietoisuuteenne peiliin, ja siellä nähdätte itsenne niinkuin olette ilman esittelyä; siellä nähdätte ette ole niin kuin sanotte olevanne…
Tämä Armeliaisuus on lähellän teidät… MUUTKAKE ELÄMÄTTÄNNE ENNEN KUIN TULEN!
Siunaan teitä, rakastan teitä, kutsun teitä Yhteisyyteen.
KIRKKONI, MYSTINEN RUUMIINI TULEE KOKEILLEEN SUURESTI JA KIRKKO INSTITUUTIONA TULEE KOETELLEEN SUURESTI JA PUHDISTETTAVAKSI, mutten hylkää niitä jotka ovat Minun; en jätä teidät, otan teidät Käteeni, annan Teidän Kädellenni niin että annat Mulle Isomman Saaliin.
Täytän lyhtyjenne Rakkauteni Öljyllä niin ette ole yksinäisiä.
EN KOSKAAN HYLKÄÄ KANSAANI, HE NOUSSEVAT VOIMALLA, MINUN VOIMALLANI, MINUN VAHVUUDELLA, JA ANTAVAT MULLE KIRKON UUDELLEEN PYHITETYN.
Siunaan teitä, erkaantumatta Minulta.
Jeesus Teidän.
TERVE MARIA PUHDAS, ILMAN SYNNIÄ SYNTYNYT.
TERVE MARIA PUHDAS, ILMAN SYNNIÄ SYNTYNYT.
TERVE MARIA PUHDAS, ILMAN SYNNIÄ SYNTYNYT.