Tänä aamuna sielut tulivat niin lähelle minua huoneessani, että voin tuntea ne koskettaa hiuksia ja kasvoja.
Nämä sielut eivät puhuneet englantia. Ne olivat pääasiassa vaiennettuja, mutta kuulin itkua ja valitusta. Kello seitsemän aamulla ne olivat vielä huoneessani. Joidenkin kasvojen tuli hyvin lähelle minua, ja joidenkin koski käsivarteni ja hiuksiani.
Sanoin heille: "Älä koske minut, älä koske minut."
Nämä sielut olivat kuolleet katumattomina ja tarvitsivat apua. Tarjosin heidät Herranmelemme eteen. Niitä oli niin paljon.