Kahden kuukauden ajan en voinut osallistua pyhään messuun jalkavamman takia. Huoneeni on aina täynnä pyhiä sieluja, jotka odottavat minulta tarjota heitä Herrallemme. Normaalisti otan heidät mukani pyhäyn messuun ja jättän heidät alttarille sen juurelle.
Mutta näiden kahden kuukauden aikana, kun en voinut viedä heitä pyhään messuun, minä sanoin aamulla viidessä suojelusenkeliini: “Suojelusenkelini, ota kaikki pyhät sielut (huoneestani) eri kirkkoihin Sydneyn ja Parramattan ympärillä ja aseta heidät alttarille sen juurelle. Kun pyhä messu vietetään, pyydä Herra Jeesus armahdusta heitä varten ja hyväksy heidät.”
Tämän rukouksen kautta moni sielu poistuu huoneestani, mutta monet jäävät vielä sinne.
Kun puhdistetut sielut ovat valmiita astumaan taivaaseen, näen suuret lasikuviot liukuen auki ja katsoin kuinka sielut iloisesti astuvat taivastaan. Mutta hetken kuluttua lasikuviot sulkeutuivat äkisti automaattisovien tavoin jäljelle jääneiden sielujen edessä, eikä enää yhtään sielaa voinut astua sisälle.
Enkeli selitti: “He eivät voi astua taivaaseen, koska he eivät ole vielä valmiita. He tarvitsevat vielä puhdistusta.”